MISTÄ ON HYVÄT LEIKKURIT TEHTY?

Kestävien ja terävien kynsileikkureiden valmistaminen on pitkä prosessi. Työvaiheita käsintehdyillä leikkureilla saattaa olla jopa 120. Leikkureiden hintaan vaikuttaa työn lisäksi tietenkin myös materiaalin laatu.

Teräksissä on eroja

Ammattikäyttöön tarkoitetut leikkurit valmistetaan ruostumattomasta teräksestä. Mutta mitä on ruostumaton teräs? Se on aina sekoitus metalleja; suurin osa on rautaa ja vähintään 10% on kromia. Kun seoksia muokataan, on selvää, että sekoitussuhteilla on merkitystä. Yksinkertaistaen voisi sanoa, että mitä kalliimpi leikkuri, sitä parempilaatuista metallia se on ja sitä pidempään se kestää ammattikäyttöä.

Ruostumatonta terästä valmistetaan nykyään yleensä kierrätysmetallista. Eli jos mietit, mihin vanha paistinpannusi tai kattilasi on mennyt, se voi hyvinkin olla palannut luoksesi leikkureidesi muodossa. Kierrätysmetalli toki käsitellään huolellisesti ennen sen uudelleen käyttöä. Se sulatetaan ja massasta mitataan tietyt pitoisuudet, jotta se kelpaa valittuun käyttötarkoitukseen

Titaanileikkurit

Joitakin vuosia sitten markkinoille tuli nk. titaanleikkurit. Oikeammin pitäisi puhua titaanipinnoitetuista leikkureista, sillä näiden mustien leikkureiden sisällä on samanlainen ruostumatonta terästä oleva leikkuri kuin pinnoittamattomissakin. Leikkurin pinnoittaminen titaanilla tekee siitä superkestävän ja vieläkin likaa hylkivämmän. Täytyy kuitenkin muistaa, että pinnoitus saattaa olla myös leikkaavan terän päällä. Jos on, se voi tehdä leikkurista hieman “tylsemmän” tuntuisen. Sitä ei silloin myöskään saa teroittaa ollenkaan, vaan leikkuri pysyy ostohetken terävyydessä koko käyttöikänsä.

Muut materiaalit

Markkinoilla on myös muilla tavoilla pinnoitettuja leikkureita. Yleensä ne eivät ole ammattikäyttöön tarkoitettuja, eivätkä kestä desinfiointia ja sterilointia siten, miten se hoitolassa päivittäin suoritetaan. Vähittäismyyntiin sen sijaan erilaiset pinnoitetutkin leikkurit sopivat mainiosti ja kun niitä ei tarvitse välinehuoltaa, ne kestävät kuluttajalla pitkään.

Kuvassa on leikkureiden valmistamisen työvaiheita:
Ensimmäisenä oikealla on toisen puolen aihio. Toisena on kaksi aihiota vielä toisistaan erillään. Kolmantena on koottu leikkuri, joka on muuten kuitenkin vielä täysin viimeistelemätön. Vasemmassa reunassa on nivelen läpi lyöty kiinnitystappi, mutta terä on edelleen viimeistelemättä.

Käsityöllä on merkitystä

Saksassa käsin valmistettu leikkuri käy läpi keskimäärin 120 työvaihetta. Etenkin viimeistelevät vaiheet ovat todella tärkeitä, jotta leikkurista tulee sekä terävä että kestävä. Hoitolatukulla oli useita vuosia töissä leikkureiden terottaja, joka lopetti työnsä täyttäessään 50 vuotta, vedoten heikentyneeseen näköönsä. Hän kuitenkin myös sanoi, että leikkureiden laatu on muuttunut hyvin paljon sinä aikana, kun hän työtään teki. Aiemmin leikkureissa oli enemmän ns. “klappia”, joka mahdollisti terän koneellisen hionnan uuteen uskoon. Myös teräslaatu oli sellainen, että se kesti hiomista. Nykyään leikkurit viimeistellään jo valmistusvaiheessa niin huolellisesti, että niiden teroittaminen ei oikeastaan ole enää mahdollista; terä voi murtua tai sen nivelet ovat niin tarkkaan mitoitettu, että hiomisen jälkeen leuat eivät enää ota yhteen toivotulla tavalla. Lopputulos on silloin väistämättä sellainen, joka ei loppukäyttäjää tyydytä.

Toisaalta myös leikkureiden hinnat ovat suhteellisesti laskettuna tulleet alaspäin. Ei satasen leikkurille kannata ehkä maksaa 30-50 euron teroitusmaksua. Paljon halvemmalla sitä ei taas kannata tehdä, jotta tekijällekin jää siitä palkka.

Tästä syystä leikkureiden teroittamiseen on kehitetty teroituskivet. Ne ovat pitkäikäiset käytössä ja riittävät juurikin siihen hienosäätöön, jota leikkureille voi muutaman kerran niiden elinkaaren aikana antaa. Teroituskivilläkään ei pidä siis teroitella leikkureita joka viikko tai saattaa onnistua kuluttamaan leikkurinsa käyttökelvottomaksi hyvinkin nopeasti.

Jouset

On hyvin tavallista, että ihminen kokeilee uusia leikkureita puristamalla niitä kädessään kiinni. Tämä ei kerro leikkurin hyvyydestä vaan ainoastaa jousien tiukkuudesta. Ne löystyvät käytön myötä ja voivat lopulta katketakin. Jousia voi myös säätää itselle sopivammaksi heti alkuun vääntämällä jousia varovasti alas- tai ylöspäin.

Leikkureiden jouset ovat kuluvaa tavaraa, ja uusia saa Hoitolatukun huollosta. Vaikka jonkun tietyn mallinen leikkuri on saattanut poistua valikoimista, ovat jouset olleet vuosikausia samanlaisia, joten yleensä kaikkiin leikkureihin on löytynyt varaosavalikoimastamme uudet jouset vanhojen tilalle.

Mikä malli on paras?

Leikkureiden malli jaksaa aina puhuttaa. Siinä missä toisen mielestä terä poikittain -malli on ainoa oikea, vannoo toinen suorateräisen leikkurin nimeen. Oikeaa vastausta ei siis ole olemassa – pitää vain koittaa mikä malli sopii omaan käteen.

Yleisesti ottaen terä poikittain -leikkuria pidetään ergonomisempana vaihtoehtona ranteelle, siinä kun leikataan ranne suorana. Toisaalta, tottuneet porankäyttäjät eivät käytä leikkuria välttämättä ollenkaan, tai ainakin ani harvoin.

Mitkä leikkurit valitsen omaan hoitolaani?

Kuten jo edellä sanottiin, makuasioitahan nämä pitkälti ovat. Joitakin nyrkkisääntöjä voi kuitenkin antaa. Isot leikkurit ovat vahvoja, mutta luonnollisesti niiden käyttö voi olla kömpelömpää. Pienet, kapeat leikkurit on tarkoitettu lähinnä kynsien reunojen tai esim. kynsitikkujen leikkaamiseen.

Muistathan, että kynsinauhaleikkureilla ei koskaan saa leikata kynttä! Niiden seos on pehmeämpää ja ne saattavat murtua. Vaikka murtuma ei näkyisikään heti, se kuluttaa leikkaavaa terää ja pian kynsinauhaleikkurisi ovat käyttökelvottomat.